Nyt on haku päällä. Haen nimittäin Ojoisten koulun rehtorin virkaa. Miksi, olenhan nytkin Ojoisilla reksinä, itse asiassa olen ollut jo 2 v ja 2 kk. Pesti on ollut kahden vuoden määräaikaikinen rehtorin tehtävä, johtuen kaksi vuotta sitten perustetun uuden kunnan virkajärjestelyistä. Niin tai näin, nyt virka on ollut auki ja olen sitä hakenut.
Vähän outo fiilis hakea tehtävää, jota on hoitanut jo yli kaksi vuotta. Mennä haastatteluun, vastata kysymyksiin, jotka liittyvät koulun kehittämiseen, henkilöstön hallintaan, tulevaisuuden koulun visiointiin, erityis- ja yleisopetuksen yhteen nivomiseen jne. Samana iltapäivänä astua yhdessä muiden haastateltavien kanssa oman henkilökunnan eteen haastateltavaksi. Henkilökunta saa tentata kaikkia haastatteluun päässeitä ja lausua oman mielipiteensä hakijoista, kenet asettaa ykköseksi ja kuka jää hopealle. Mielenkiintoista.
Toisaalta se voisi tehdä hyvää kaikille viranhaltijoille. Kahden vuoden tehtävässä olon jälkeen punnittaisiin oletko saanut vakuutettua henkilökuntasi toimintatavoillasi, visioillasi ja sosiaalisilla taidoillasi. Kahden vuoden kuluttua tehtävän alkamisesta esimiehesi katsoisivat oletko ollut oikea henkilö hoitamaan tehtävää, johon sinut on valittu. Oletko oikeasti saanut jotain aikaiseksi, vai onnistuitko aikoinasi vain vakuuttamaan valitsijat puhekyvyilläsi ja totuus onkin jotain muuta. Hmm, voisi tehdä terää kaikille.
Tällaisessa tilanteessa joutuu käymään itsensä kanssa keskustelua tehtävän tähän astisesta onnistumisesta. Joutuu käymään läpi omia mahdollisesti hyviä ominaisuuksia ja katsomaan silmiin myös negatiivisia piirteitä. Nekin on tiedossa, kiitos rehellisen henkilökunnan palautteen. Joulukuussa teetän aina kyselyn, reksin joulutodistuksen, jossa henkilökunta antaa suoraa palautetta.
Olen reksivuosieni aikana ollut lukuisissa haastattelutilanteissa, toki joskus itsekin hakijana, mutta yleensä kysymysten esittäjänä. Hämeenlinnassa johtosäännön mukaan rehtori valitsee henkilökunnan. Olen esittänyt kiperiä kysymyksiä niin opettajiksi hakeville kuin ohjaajan tehtävään hakeutuville. 90 % varmuudella usein tiedän heti haastattelujen päätyttyä kuka on keulilla, kuka hakijoista olisi paras kyseiseen tehtävään. Pari kertaa olen harkinnut päätöstä yli viikon. Se ei aina ole helppoa, mutta yhteen paikkaan ei voi valita kahta.
Nykyään varsinkin opettajien valinnassa joutuu paljon pohtimaan sukupuolen merkitystä, vai onko sillä merkitystä. Työyhteisössämme on tällä hetkellä n. 60 henkilöä, joista minun lisäkseni miespuolisia on vain 3, joista kaksi on opettajia ja yksi vahtimestari. En usko, että opettajan tehtävässä onnistumisessa on merkitystä onko nainen vai mies. Ammattitaito maustettuna sosiaalisilla taidoilla ja motivaatiolla ratkaisee. Silti molempien sukupuolten edustajien läsnäololla on merkitystä. No, se sukupuoliasiasta.
Haastattelu on suunniteltava hyvin, jotta haastateltavista saadaan irti onko hän paras haettuun tehtävään. Pelkän suullisen esityksen perusteella pitää tehdä päätös, onko edessäsi oleva hakija paras opettamaan tai ohjaamaan esimerkiksi juuri sinun lapsiasi. Usein käytän pohdinnassani mielikuvaa, haluaisinko laittaa omat lapseni tämän opettajan/ohjaajan luokalle?
Tämän viikonlopun aikana on valmistauduttava kuitenkin haastateltavana olemiseen. Miten vakuutan haastattelijat ja kuinka esiinnyn oman henkilökunnan edessä? Mitäköhän ne kysyvät? Onko niillä ylläreitä, kysyvätkö jotain esim. ruotsiksi? No, turhaan mietin, miten esiinnyn, kyllähän ne minut jo tuntevat. Turha esittää muuta kuin on.
Itse asiassa haastateltavana oleminen on mielenkiintoista. Nautin sanallisesta kilvoittelusta, kysymisestä ja vastaamisesta.
No, kisa käydään tiistaina 22.2. Kirjoitan tunnelmista sen jälkeen; minkälaisia asioita kysyttiin ja mikä oli fiilis haastatteluissa ja sen jälkeen.
