Sivut

Juttuja Seminaarin koululta ja oikeastaan mistä vain

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen aikoinaan jo Ojoisten koululla ja jatkoin Seminaarilla. Blogi on ollut pitkään telakalla, kunnes huhtikuussa 2014 into kirjoittamiseen syttyi jälleen. Wanhat jutut löydät sivustolta, uusiakin rupeaa nyt tulemaan.
Seminaarin koulun luomisen yhteydessä kirjoittamani informatiiviset sivut olen poistanut.


Kirjoitan pääasiassa kouluelämään liittyvistä monenlaisista asioista, mutta muutkin asiat kiinnostavat.

Hienoa, jos olet kiinnostunut vierailemaan sivuillani. Palautetta otan mielelläni vastaan sähköpostiini pasi.rangell@hameenlinna.fi

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Yksi haaveista

Kaikilla meillä on haaveita, uskoisin. Minullakin niitä on paljon, ehkä liikaakin. Voisiko yksi elämän tarkoitus olla omien haaveiden toteuttamisen yrittäminen? En tiedä, menee vähän filosofiseksi pohdiskeluksi.

Joka tapauksessa yksi haaveeni jo kouluiästä lähtien on ollut nähdä pyramidit livenä. Olen aina pitänyt historiasta; sekä aikoinaan oppilaana, että nykyään reksinä ja opena. Muinaisen Egyptin historia on ollut jännittävää, kiehtovaa ja arvoituksellista. Kuinka pyramidit on rakennettu, mitä kaikkea niiden sisälle kätkeytyy, huikeat aarteet mitä niistä on löydetty, hieroglyfit, muinaisegyptiläinen taide, puhumattakaan muumioinnista ja siihen liittyvästä kuoleman jälkeiseen elämään valmistautumisesta.
Olen huomannut saman innostumisen monen oppilaan kohdalla opettaessani historiaa. Egyptijakso on 5. luokan historiassa useimmiten se odotetuin, edelleen.
Tänä kesänä tuli mahdollisuus toteuttaa tämä haaveeni. Olemme parhaillaan Egyptissä ja viime lauantaina(2.7.) kävimme Gizan pyramidialueella, jossa on kolme valtavaa pyramidia lähekkäin Kheopsin pyramidin ollessa niistä suurin. Paljon odotuksia oli latautunut pyramidivierailuun, mutta pettymystä ei tullut! On ne huikeita! Miten sellaisia on pystytty rakentamaan n. 5000 vuotta sitten? Tutkijat eivät osaa siihen vieläkään vastata varmasti.

Kun olimme tullet sisään pyramidialueelle pääsylippujen lunastuksen jälkeen, selvittyämme sen jälkeen erittäin aggressiivisista kaupustelijoista, saimme nähdä vihdoinkin pyramidit. Kyllä monttu loksahti auki; siinä ne nyt olivat. Yritin kuvitella, kuinka tällä alueella aikoinaan tuhannet työntekijät ovat rakentaneet pyramideja ja sitä kuuluisaa isoa sfinksiä, joka vartioi pyramideja. Jatkoin kuvitteluani: miten faaraon kuoltua hänet on juhlallisin menoin tuotu tälle paikalle, viety viereiseen temppeliin, jossa on suoritettu balsamointi, eli muumiointi ja sen jälkeen kuljetettu balsamoitu faarao häntä varten rakennettuun kuninkaan huoneeseen pyramidin yläosaan. Samalla tuotu faaraon kuoleman jälkeisellä matkallaan tarvittavat lukuisat esineet sekä mittaamattomat aarteet mukaan kuolleen faaraon seuraksi. Yritin tämän kaiken kuvitella.
Mielikuvitusta ravitsi se, että saimme lisämaksusta (n. 13 €) vierailla pyramidin sisällä. Oli vaikuttava tunne astua sisään Kheopsin pyramidiin. Kuljimme selkä kyyryssä erittäin matalaa käytävää koko ajan ylöspäin (n. 60 asteen kuumudessa, hiki valuen), kunnes olimme kuninkaan huoneessa, faaraon viimeisessä leposijassa. No, huone oli tietysti tyhjä, mutta pääsin fiilikseen. Hemmetti, nyt olen oikeasti pyramidin sisällä! Tässä se faarao on ollut! Tosin jokunen vuosi on vierähtänyt tässä välissä, mutta en antanut sen häiritä historiallista mahtifiilistäni.
Jos haluaisi kävellä suurimman pyramidin ympäri, ehtisi matkalla tulla jo jano, ainakin tässä kuumudessa. Neliön muotoisen pohjan ympärysmitta on n. kilometrin. Korkeuskin on yli 100 m. On sen silloin täytynyt olla mielettömän vaikuttava näky, kun se on sitä vieläkin.
Nyt täytyy rauhoittua, on heinäkuu ja haluaisin jo opettaa historiaa…

Nyt olen rauhoittunut ja olen taas oma itseni. Jaksan odottaa helposti syksyyn…
Samalla reissulla kävimme myös Kairon historiallisessa museossa. Sehän kuuluu tämän maankolkan must-juttuihin ainakin turistien kohdalla. Siellä oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Ensin kuitenkin maallisempi asia. Noin kuuluisan museon vessat eivät kestä vertailua. Ainakin miesten vessa oli tosi törkyinen, eikä vessapaperiakaan ollut yhdessäkään loossissa. Ei siinä muuten mitään, mutta mulla oli ollut jännittävä päivä myös siinä mielessä, että Egyptin matkaajan perinteinen jalla jalla-tauti (kiire kiire) tai toiselta nimeltään Faaraon kosto-tauti ei ollut vielä kokonaan antanut periksi. Ehkä arvaat jo mistä taudista oli kyse, en mene yksityiskohtiin… No, siitäkin selvittiin.
Niin, oli siellä muutakin mieleen painuvia asioita. Lisämaksusta (jälleen n. 13 €) pääsi muumiohuoneeseen. Pakkohan sinne oli mennä. Siellä oli mm. Ramses II:n muumio ja monia muita. Tuli kummallinen fiilis katsoessani Ramses II:sta lasivitriinissä. Siinä on Egyptin suurimman faaraon maalliset jäännökset ja varsin hyvin säilyneinä. Taitavia ovat balsamoijat olleet.
Mutta silti ajattelin, että eihän sitä näin tarkoitettu. Heidän piti saada olla rauhassa komeassa haudassaan, mutta nyt miljoonat ihmiset pällistelevät miehen maallisia jäännöksiä lasivitriinissä. En tiedä, toisaalta tietysti hurjan jännittävää nähdä muumio, livenä.
Ehkä vaikuttavin oli kuitenkin faarao Tutankhamonin osasto. Tämän poikafaaraon hautapyramidihan löydettiin vasta vuonna 1922 ja se oli koskematon. Kaikki mittaamattomat kulta- ja muut aarteet olivat tallella sekä tietysti itse muumioitu faarao kultaisine kuolinnaamioineen. Valtava määrä aarteita ja faaraon kuoleman jälkeisessä elämässä tarvitsemia tavaroita ja kaikki näytillä. Huikea näyttely!
Mietin, millainen fiilis on ollut sillä herralla, joka Tutankhamonin haudan löysi ja ensimmäisenä kurkisti sisään. Siinä on sydänkohtaus täytynyt olla lähellä ja haltioitumisaste varsin korkea.

Välillä tällainen loma-aiheinen blogijuttu, onhan loma-aika. Nautihan kesästä!