Sivut

Juttuja Seminaarin koululta ja oikeastaan mistä vain

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen aikoinaan jo Ojoisten koululla ja jatkoin Seminaarilla. Blogi on ollut pitkään telakalla, kunnes huhtikuussa 2014 into kirjoittamiseen syttyi jälleen. Wanhat jutut löydät sivustolta, uusiakin rupeaa nyt tulemaan.
Seminaarin koulun luomisen yhteydessä kirjoittamani informatiiviset sivut olen poistanut.


Kirjoitan pääasiassa kouluelämään liittyvistä monenlaisista asioista, mutta muutkin asiat kiinnostavat.

Hienoa, jos olet kiinnostunut vierailemaan sivuillani. Palautetta otan mielelläni vastaan sähköpostiini pasi.rangell@hameenlinna.fi

perjantai 23. syyskuuta 2011

Ruotsissa kylässä

Olin mielenkiintoisessa koulutuksessa laivalla ja Ruotsissa. Matkaan kuului myös kaksi kouluvierailua. Toisesta kouluvierailusta seuraavassa jutussa.
Koulutus ja reissu oli Microsoftin järjestämä, joten loistavien vierailuiden ja luentojen lisäksi pakettiin kului tutustuminen Microsoftin tarjoamiin ohjelmistovaihtoehtoihin.
Porukka oli mielenkiintoinen; parikymmentä suomalaista ja saman verran ruotsalaisia sekä mausteena pari brittiä. Suomalaisessa delegaatiossa oli erikoista se, että neljän oululaisen lisäksi kaikki olivat espoolaisia ja sitten minä Hämeenlinnasta. Onneksi espoolaiset olivat ihan mukavaa porukkaa.
Reissun iso otsikko oli Innovatiivinen opetus. Sitä pohdimme monesta näkökulmasta ja varsinkin mikä innovatiivisuutta nykyään rajoittaa.
Vierailu Tukholman kyljessä sijaitsevassa Nackan kaupungissa, Björknässkolanissa oli tosi mielenkiintoinen. Jännitys oli korkealla, koska kaikilla oppilailla olisi ennakkotietojen mukaan omat läppärit. Mitäköhän hienoa he niillä tekisivät?
Meidät jaettiin kolmeen ryhmään ja lähdimme tutustumaan opetukseen, jossa mielenkiintomme kohdistui innovatiivisiin ratkaisuihin. Ensimmäinen kohde oli englannin luokka. Opettaja esitteli huikeaa systeemiään, jossa hän käytti hyväkseen modernia opetusteknologiaa. Hän oli laatinut opetuksen osa-alueet, luetun ymmärtämisestä kirjoittamiseen Microsoftin OneNote-ympäristöön. Oppilaat poimivat sieltä oman tasonsa mukaisia tehtäviä, tekivät ja esittivät töitään samassa ympäristössä. Jokaisella oppilaalla oli oma kannettava, joka oli heidän jokapäiväinen työkalunsa. Homma pelitti upeasti ja oli minulle uutta. Innovatiivista!
Toinen kohteemme oli 6. luokan matematiikan tunti. Opetettava osuus tuli videoklippinä suoraan koneelta. Opettaja oli laatinut sinne esimerkkejä ja tallentanut omaa puhettaan, kuinka pitää toimia lukujen kymmenes-, sadas,- ja tuhannesosien laskutoimituksissa. Oppilaat katsoivat sen ja alkoivat harjoitella, omalla kannettavalla tietenkin. Kirjatkin kyllä pöydällä odottivat käyttäjäänsä. Jäimme vaan ihmettelemään sitä, miksi ope oli tehnyt yksinkertaisen videoklipin asiasta. Samassa ajassa hän olisi näyttänyt sen luokalle livenä ja käynyt opetuskeskustelua oppilaiden kanssa. Homma vaikutti täysin teennäiseltä ja turhalta. Ei innovatiivista!

Kolmas kohde oli 8. luokan historian tunti. Parasta tunnilla oli, että opettaja tietäessään suomalaisten tulevan, oli laittanut seinälle julisteita: Suomi on erittäin hyvä jääkiekkomaa! Siellä oli myös juliste: Suomi on maailman paras jääkiekkomaa! Vau, ajattelin. Suomessa ei ikinä laitettaisi edes vieraskoreutena vastaavaa tekstiä seinälle! Itse tunnista ei jäänytkään paljon kerrottavaa. Oppilaat tekivät läppäreillä opettajan etukäteen antamia yksinkertaisia tehtäviä. Ei innovatiivista!


Vaikka vain yksi kohteista oli oikeasti hyvä, ovat kouluvierailut aina tosi opettavaisia, monella tapaa. Saa hyviä ideoita, mutta myös huomaa kuinka hyvä meininki on myös omassa koulussa! Björknässkolanissa kaikilla oppilailla oli omat läppärit, mutta ei se autuaaksi tee. Oleellista on niillä suoritettavien tehtävien monitahoisuus, innovatiivisuus ja oppilaalle kekseliäisyyteen jättävän mahdollisuuden. Pelkkien yksinkertaisten tehtävien kirjoittaminen koneella ei ole mielestäni minkään arvoista verrattuna paperiin ja kynään. Siellä ei ollut lainkaan ns. esitystekniikkaa; ei interaktiivisia tauluja tai uusia ratkaisuja.
Meillä ei ole vielä oppilaille tarjota omaa läppäriä, mutta kuljemme mielestäni oikeaa reittiä. Vaikka tästä huokuukin läpi kateuteni oppilaiden läppäreistä, on parempi satsata ensin opettajan opetusvälineisiin, mm. interaktiivisiin tauluihin, jotta saadaan opetuksesta modernia, oppilasta kiinnostavaa. Oleellista on, että oppilaat saavat myös käyttää ko. tauluja ja oppivat, kuinka elävöittää niillä omaa esitystä. Heistä tulee modernin esitystekniikan asiantuntijoita, se on yksi tavoitteistamme! Lisäksi satsataan digitaalisiin oppimateriaaleihin, joita olemmekin kokeilleet viime vuodesta lähtien. Totta kai läppärit ovat meilläkin tärkeässä asemassa, niiden järkevän käytön lisäämistä pidän edelleen tärkeänä. Kyllä minäkin haluan silti oppilaille omat kannettavat! Pohdin mikä tulee olemaan seuraava uusi, iso juttu koulujen sähköisessä maailmassa? Smartit ja läppärit ovat jo vanhoja keksintöjä. Tuleeko oppilaille simulaatiovehkeitä ja osallistavia pelejä erilaisten asioiden todenmukaisen oppimisen mahdollistamiseksi? Olisi upeaa opiskella esim. historiaa osallistumalla johonkin suureen historialliseen tapahtumaan simulaattoritekniikan avulla. Ajattele, jos pääsisit Gaius Julius Caesarin matkaan päättämään Rooman asioista, simulaationa. Tällaiset simulaatiot tai todenmukaiset pelit tulevat varmasti jossakin vaiheessa opetuksen tueksi.
No, joo. Niitä odotellessa kuka haluaisi sponssata meidän oppilaille läppärit? Jos voitat lotossa, niin ota yhteyttä!