Sivut

Juttuja Seminaarin koululta ja oikeastaan mistä vain

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen aikoinaan jo Ojoisten koululla ja jatkoin Seminaarilla. Blogi on ollut pitkään telakalla, kunnes huhtikuussa 2014 into kirjoittamiseen syttyi jälleen. Wanhat jutut löydät sivustolta, uusiakin rupeaa nyt tulemaan.
Seminaarin koulun luomisen yhteydessä kirjoittamani informatiiviset sivut olen poistanut.


Kirjoitan pääasiassa kouluelämään liittyvistä monenlaisista asioista, mutta muutkin asiat kiinnostavat.

Hienoa, jos olet kiinnostunut vierailemaan sivuillani. Palautetta otan mielelläni vastaan sähköpostiini pasi.rangell@hameenlinna.fi

torstai 7. tammikuuta 2010

Kaivaako rehtori verta nenästä?

Terve pitkästä aikaa. Edellinen tekstini on niinkin kaukaa kuin syyskuulta. On ollut töitä tosi paljon; varsinaisen työpäivän jälkeen olen tehnyt remonttia varsinkin marras-joulukuussa ja joulukuun alussa muutimme keskelle remonttia. Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia. Ei se silti riitä selitykseksi. Parannan tapani ja kirjoitan kevätlukukauden ajan säännöllisesti. Lupaan.

Kummallinen otsikko, kaivaako rehtori verta nenästä. Aion nimittäin kirjoittaa uskonnonopetuksen muutostarpeesta. Seurattuani ko. keskustelua sekä netissä että lehtien palstoilla, on aihe selvästi monille "punainen vaate". Kaivan siis verta nenästä:

Uskonnonopetuksen periaate kouluissa pitäisi muotoilla kokonaan uusiksi. Nykymuotoinen uskonnonopetus vaatii suurta remonttia, koska monilulttuurisessa maailmassamme ei uskonnon perusteella luokitteleminen ole enää perusteltua. Mielestäni nykyään kouluissa ei ole enää järkevää opettaa monia eri uskontoja. Suomessa saa tällä hetkellä yli 35 000 oppilasta muuta kuin evankelisluterilaista uskonnonopetusta. Monien uskontojen järjestäminen tulee kunnille hyvin kalliiksi eikä tällä systeemillä opita uskontojen välistä suvaitsevaisuutta. Kallista se on lähinnä siksi, että laki velvoittaa kunnan järjestämään jokaisen uskontokunnan mukaista opetusta, mikäli kunnan alueella on vähintään 3 ko. uskoa tunnustavaa oppilasta. Tämä aiheuttaa paljon kuljetuksia; oppilaita kuljetetaan linja-autoilla ja takseilla eri kouluihin saamaan keskitetysti oman uskon tai elämänkatsomustiedon mukaista opetusta. Luonnollisesti jokaisella eri uskonnon tunneilla on myös eri opettaja. Varsin kallista. Kaikesta muustakin on jo säästetty ja "tehostettu" toimintaa. Pitää olla uskallusta keskustella myös uskonnonopetuksen nykyaikaistamisesta.

Hyvä malli olisi sellainen, että kouluissa olisi aine nimeltään uskontotieto. Se olisi kaikille pakollinen, mutta ei olisi minkään uskontokunnan mukaista opetusta. Siellä opiskeltaisiin eri uskontojen historiaa, nykypäivää, uskontojen erityispiirteitä, moraalisia ja eettisiä kysymyksiä sekä harjoilteltaisiin suvaitsevaisuutta, mikä nyt puuttuu liian monien uskontojen väliltä.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa nimenomaan suvaitsevaisuus on tärkeää. Nyt tilanne on usein sellainen, että on meidän uskonnon suvaitsevaisuus ja teidän uskonnon suvaitsevaisuus. Liian usein. Jokainen voi uutisista seurata, ovatko eri uskonnot tällä hetkellä suvaitsevaisia toisiaan kohtaan. Tämä nykyinen systeemi, jossa uskonnot jaotellaan tarkkaan eri opetuskokonaisuuksiin ei varmasti lisää suvaitsevaisuutta eikä vähennä epäluuloja.

Uskonnonopetusta ei kuitenkaan saa missään tapauksessa kouluista lopettaa. En vastusta kirkkoa enkä uskontoja. Koulun tulee antaa uskonnoista perustiedot. On tunnettava uskonnot ja niiden erityispiirteet, jotta ymmärtää tätä maailmaa sekä miksi ihmiset käyttäytyvät niin eri tavoin eri kulttuureissa ja jopa sotivat uskontonsa puolesta toista uskontoa vastaan. Monet kulttuurit ovat edelleen täysin uskontokeskeisiä.
Varsinainen oman uskon syvempi opiskelu ei nykypäivänä kuulu enää kouluun. Se tehtävä kuuluu seurakunnille ja uskonnollisille yhteisöille ja siihen osallistuminen tulee olla vapaaehtoista.
Ruotsissa opetetaan yhteistä uskontotietoa. Tässä kohdassa voisi ottaa mallia Ruotsista.
Tampereen opetuspäällikkö Veli-Matti Kanerva otti lokakuussa julkisesti kantaa nykymuotoisen uskonnonopetuksen muuttamisesta kokonaan uudeksi oppiaineeksi Ruotsin mallin mukaisesti. keskustelua tästä aiheesta todella tarvitaan, ilman sarvia ja hampaita.

Seuraava kysymys: entäs sitten koulun juhlissa jouluevankeliumit, Luciajuhlat ja suvivirret? Pitääkö nekin poistaa? Mielestäni ei. Ne kuuluvat vahvasti kulttuuriimme ja sopivat hyvin koulun kulttuurin siirtämistehtävään. Ei uskontojen tarvitse olla näkymättömiä koulussa, mutta opetusta ei ole järkevää lokeroida uskon perusteella. Hieman kärjistäen voisi todeta, että kouluissa opetetaan yläluokilla myös Suomen ja joidenkin muiden maiden poliittista järjestelmää, äänestämistä ja eri puolueiden erityispiirteitä ja sanomaa. Ei meillä silti ole eri puolueiden opettajia, eikä politiikkaa/puolueita opeteta lokeroimalla oppilaita oppitunneille heidän tai vanhempiensa poliittisen näkemyksen mukaan. Kärjistävää ja ärsyttävästi sanottu, mutta rinnastus ei ole täysin metsässä. Mielipiteessä on kummastakin kysymys, uskonnossa ja politiikassa.

Kanerva sanojensa mukaan lunta aika reippaasti tupaan. Hän pitää kiinni silti ajatuksestaan, että uskonnonopetusta on ajateltava uudelleen tekemällä siitä kokonaan uusi oppiaine. Nähtäväksi jää, kuinka paljon saan itse lunta tupaan tai ns. verta nenästä otettuani kantaa uskonnonopetuksen muutoksen tarpeen puolesta.
Toivottavasti tämä aihe herättää keskustelua.
Hyvää uutta vuotta 2010! Toivottavasti sinulla entistä parempi vuosi edessäsi!