"Vad är kouluohjaaja på svenska?"

"Ruotsinkielisiä Hämeenlinnassa? Ihan totta, en ole tiennytkään." Joo, totta se on.
Tieto ruotsinkielisen perusopetuksen olemassaolosta supisuomalaisessa Hämeenlinnassa on ollut monelle eksoottinen tieto. Äidinkieleltään ruotsinkielisiä on Hämeenlinnassa kuulemani mukaan n. 250.
Ruotsinkielinen luokka on aikaisemmin sijainnut Nummen koululla, mutta tämän lukuvuoden alusta he siirtyivät meidän kouluumme. Nummella ruotsinkieliset olivat kaikki yhdessä luokkatilassa yhden opettajan opetuksessa, mutta heidän siirryttyä Ojoisille ryhmämäärä kasvoi yhdellä myös eskareiden siirryttyä Tomtebo - päiväkotiryhmästä koulumme yhteyteen. Luokkia on nyt siis kaksi; eskarit - 2. lk ja 3.-6. lk. Molemmilla ryhmillä on luonnollisesti oma opettaja ja lisäksi föräldrarförening on palkannut ryhmille yhteisen kouluohjaajan.

Itse olen ollut innoissani siitä, että pystymme tarjoamaan oppilaillemme monipuolisuudellaan huikean hienon kasvuympäristön. Henkilökuntamme on ottanut uudet opettajat ja ohjaajan hienosti vastaan. Osa opettajistakin on ryhtynyt kaivamaan muistin syövereistä ruotsinkielisiä sanoja ja laittamaan niitä ääneen rohkeasti peräkkäin... Jätte fint!
Olen kuullut, että ruotsinkielisten oppilaiden oman opetusryhmän historia ei ole ollut helppo. Vastustus ja epäluulo joidenkin päättäjien taholta on ollut yllättävän kovaa. Sitkeiden vanhempien kova työ toi kuitenkin tuloksen. Itse en ole kuullut enää epäluuloisia kommentteja kenenkään taholta. Se asia lienee jo historiaa. Mielestäni on myös Hämeenlinnan etu sen pystyessä tarjoamaan perusopetusta myös ruotsinkielellä. Se voi vaikuttaa monen muuttopäätökseen ja on joka tapauksessa hyvä lisä kovia kolhuja saaneeseen koulukaupungin maineeseen.

Meillä on tarkoitus kasvattaa ruotsinkielisen perusopetuksen oppilasmäärää ja tehdä toiminnasta vakiintunutta ja eteenpäin menevää. Oppilaista lähes kaikki ovat vahvasti kaksikielisiä ja toivon, että jatkossakin löytyy ennakkoluulottomia vanhempia, jotka haluavat antaa lapselleen arvokkaan lahjan, ruotsinkielen hyvän hallinnan. Eskariryhmässämme on 7 lasta ja joukossa on myös täysin suomenkielisten vanhempien lapsia. Siellä uuden kielen puhumisen taito karttuu nopeasti; kuten tiedätte, lapsi oppii kielen varsin vaivattomasti. Sen jälkeen on mahdollisuus aloittaa koulunkäynti ruotsinkielisessä ryhmässä, suomenkielisessä koulussa ja oppia hyvin molemmat kielet.

Oma isäni on kaksikielinen, mutta minä en. Asuimme kaksikielisessä kunnassa, mutta koska äitini ei osaa lainkaan ruotsia, lapsuuden kodissani päädyttiin puhumaan vain suomea. Sääli. Jälkeenpäin ajatellen harmittaa aika paljon. Jos he olisivat tehneet toisenlaisen ratkaisun, minun ei tarvitsisi nyt käydä kalliita kursseja ja suurella työllä yrittää oppia ruotsia edes vähän lisää.
Viime viikolla olin itse eksoottisessa tilanteessa. Olin päättänyt osallistua kutsun saatuani Vi fem - språköarna - kokoustilaisuuteen Kouvolassa. Mukanani oli molemmat ruotsinkieliset opettajamme. Jokaiselta koululta oli pyydetty lyhyt esittely koulusta ja sen toiminnasta. Opettajat olivat laatineet ansiokkaan esityksen luokkiensa toiminnasta, mutta minun tehtäväkseni jäi koulun esittely. On tunnustettava, että kohtuullisen kokeneen puheenpitäjän kämmenet hikosivat ja suu oli yllättävän kuiva, kun aloitin yleisön edessä: God morgon, jag heter Pasi ... Selvisin. Yksi kynnys oli ylitetty.

Lahjakkaat pärjäävät aina?

Yksi lempiaineitani on ollut miettiä, minkälainen on oikein hyvä koulu. Mitä elementtejä siihen kuuluu, miten hyvä koulu luodaan? Hyvän koulun listaan kuuluu paljon asioita, mutta eräs tärkeimmistä on yksinkertaistettuna, että koulu huomioi erityisen hyvin enemmän tukea kaipaavat oppilaat ja kaikki oppilaat saavat hyvätasoista, turvallista perusopetusta. Valitettavan usein kuitenkin unohtuu, että hyväksi kouluksi itseään kutsuvan koulun on huomioitava myös korkeasti motivoituneet, lahjakkaat oppilaat.
Hyvän koulun kriteeristöön eivät kuulu suurluokat, joissa opettajan huomiosta kilpailee 34 oppilasta. Meilläkin tällainen luokka on, valitettavasti. Nyt suurluokkavuotensa aloittivat 3. luokkalaiset. Samalla purimme edellisen suurluokan ja perustimme heistä kaksi 5. luokkaa.

Päätimme aloittaa lahjakkaiden ja korkeasti motivoituineiden oppilaiden tukemisen nimenomaan 5. luokista, koska he ovat viimeiset kaksi vuotta olleet tilanteessa, jossa opettajalla ei ole ollut aikaa perehtyä enemmän haasteita tarvitsevien oppilaiden ongelmiin hänen yrittäessä saada kaikki oppilaat, myös enemmän tukea tarvitsevat, läpi suurluokka-ajan.

Kaikki varmasti tietävät, että Hämeenlinnassa päättäjät ovat vieneet tuntikehyksemme minimiin, joten liikoja tunteja hyvien ideoiden toteuttamiseen ei juurikaan ole. Sain ohjattua kuitenkin tähän toimintaan kaksi viikkotuntia, jonka aikana 5. luokan opettajat antavat lisähaasteita niitä kaipaaville oppilaille kuvataiteessa ja matematiikassa, molemmissa tunnin viikossa. Kutsumme toimintaa nimellä Tutkimusmatkaajat.

Niin, niinhän sitä sanotaan, että lahjakkaat oppilaat pärjäävät aina. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Olen innoissani Tutkimusmatkaajista, koska tiedän, että lahjakkaiden oppilaiden menestyminen ei todellakaan ole itsestään selvää.
Nyt seuraamaan naisten EM-futista Suomi-Tanska. Peli on jännä ja loppuhetket käsillä. Blogi jatkukoon tästä, kunhan taas ehditään.

Koulu alkoi, jee!

Ensimmäinen koulupäivä on ohi. Pitkän hellejakson jälkeen Esteri muisti meitä avokätisesti oppilaiden odotellessa ulkona kellon soittoa. Olimme sopineet, että eka- ja tokaluokkalaiset jäävät ulos, jossa aloitusseremoniana olisi tokaluokkalaisten kunniakuja ja tunnelmaa entisestään nostava laulu ekaluokkalaisten kunniaksi. Sateesta huolimatta näin myös tehtiin ja koulu pääsi kunniakkaasti alkamaan.
Mahtava kesäloma oli takana päin. Loma oli erittäin mukava; Heidin kanssa käytiin ison veden takana moikkaamassa siskoani ja hänen perhettään. Mukavan reissun jälkeen alkoi kesäloman viimeinen, ei niin mukava viikko; olin myynyt taloni ja edessä oli pakkaamista, tavaroiden kantamista, pakkaamista, tavaroiden kantamista... koko viikon. Nyt asumme väliaikaisessa asunnossa odottaen uutta muuttoa ostamaamme taloon.

Töihin tulin siis heinäkuun lopulla. Kesäkuun alussa olin saanut työjärjestykset tehtyä varsin pitkän mutta uuvuttavan jakson jälkeen. Untis-työjärjestysohjelma piti opetella samalla kuin laadin sen avulla opettajille työjärjestyksiä. Hermot melkein menivät... mutta valmista tuli.
Elokuun ensimmäinen viikko meni valmistautumisessa henkilökunnan suunnittelupäivään. Lisämausteen toi käsky valmistautua samaan aikaan lomauttamisiin. Meidät tultaisiin lomauttamaan syksyllä 14 vrk:n ajaksi... En halua vielä edes ajatella sen seurauksia, mikäli todella joudumme lomauttamiset toteuttamaan. Päätös saadaan vasta 24.8. Lomautussuunnitelma tulisi olla valmiina viimeistään ke 13.8. Uutiset oli kerrottava siis heti suunnittelupäivänä. Henkilökuntamme otti tylyn tiedon vastaan tyynesti. Laadimme pyydetyt suunnitelmat, emmekä jääneet märehtimään lomautusten järjettömyyttä ja sen vakavia seurauksia. Uhrataan asialle lisäajatuksia vasta sitten, kun päätös on varma.

Totesin suunnittelupäivän aluksi, että koulun aloitus on juhlapäivä. Niin se on; on upeaa aloittaa uusi kouluvuosi tässä tärkeässä tehtävässä, lasten ja nuorten kouluttamisessa. Puolustusvoimilla on slogan: "Tee työtä jolla on tarkoitus." Se sopii mainiosti myös opetusalalle. Edessä on taas mielenkiintoinen kouluvuosi iloineen ja ongelmineen.