Olen monta vuotta ajatellut meneväni joskus kielikurssille. Englannin taidon parantaminen on tullut vuosi vuodelta itselleni tärkeämmäksi. Olen kotoisin ruotsinkieliseltä Länsi-Uudeltamaalta, joten minulle ensimmäinen vieras kieli oli ruotsi. Vasta 7. luokalla aloitin englannin opiskelun. Meillä oli yläasteella mukava miesopettaja, mutta lepsu. Aika kului liian usein kavereiden kanssa hölmöillessä. Seuraus oli se, että lukioon mennessä englannin taitoni oli vaatimaton. Lukiossakaan en vielä saanut kipinää kielten opiskeluun, joten siirryin aikuisuuteen mukanani varsin vaatimaton englannin kielen taito.
Onneksi tämä tilanne rupesi matkailun kautta tosissaan
tympimään ja mielenkiintoni englannin osaamisen syttyi. Viime vuosina olen
omatoimisesti opiskellut englantia, lukenut englanninkielisiä kirjoja ja
työntänyt itseäni epämukavuusalueelle, mm. esiintymään ja luennoimaan englannin
kielellä. Seminaarin koulu on erittäin kielimyönteinen ja haluamme
kansainvälisiä kumppaneita. Niitä meillä mukavasti jo onkin ja lisää on tulossa.
Itse olin maaliskuussa Cellessä Saksassa pitämässä koulutuspäivän paikallisille
rehtoreille, englanniksi . Tämä oli varsin pitkä johdanto juttuni aiheeseen; olin juuri Bisnes English - kielikurssilla
Cambridgessä, Englannissa.
Esimieheni sanoi, että minulla on liikaa lomia pitämättä.
Pitäisi pitää pieni loma ennen kesää. Ajattelin, että nyt on oiva hetki lähteä
kauan suunnitelmissa olleelle kurssille! Näin tein.
Ostin huhtikuulle viikon kurssin, joka olisi
pienryhmäopiskelua. Lisäksi ostin pari tuntia henkilökohtaista opetusta.
Ensimmäinen päivä oli mielenkiintoinen, minkälainen ryhmämme olisi ja millainen
on ope. Ryhmämme osoittautui todella mukavaksi, kolme henkilöä Ranskasta ja
yksi Brasiliasta. Opettajia oli kaksi, hyviä kumpikin. Opiskelu oli
intensiivistä. Jatkuvaa läsnäoloa ja keskittymistä, koko ajan keskustelua ja
kuuntelua, erilaisten tilanteiden harjoittelua. Tuntien jälkeen
omatoimiopiskelua vielä netissä. Omassa ääntämisessä ei varmaan ole kauheasti
kehumista, mutta ranskalaisten ääntäminen oli välillä ”erittäin ranskalaista”.
Heitä nauratti se itseäänkin. Minun tärkein tavoitteeni oli parantaa kokous-,
neuvottelu- ja presentaatiokielitaitoa. Meillä olikin hyviä harjoituksia juuri
näihin tilanteisiin.
Cambridge oli myös paikkana erittäin hyvä. Upeat, maailmankuulut
yliopistorakennukset sävähdyttivät. Tuli tunne, että voi kun täällä voisi
joskus opiskella jotakin… Siellä oli jotenkin niin opiskelumyönteinen,
sivistynyt fiilis… Vaikea selittää. Jotain samaa olen kokenut Tartossa,
yliopiston tuntumassa liikkuessa. Toki myös Seminaarin koulun pihalla
käyskennellessä…